SUP-laudalla Hangosta Kirkkonummelle

Tony Nyholm määränpäässä Kirkkonummella 115 km taivalta takanaan. Kuva: Maria-Linnea Rautanen

Espoolainen Tony Nyholm lähti toukokuussa SUP-vaellukselle Hangosta Kirkkonummelle. Kolmen vuorokauden aikana matkaa kertyi yhteensä huimat 115 km. Kyselimme Tonylta retkestä hieman lisää.

Kuka olet ja miten olet päätynyt SUP-harrastuksen pariin?

Olen 31-vuotias mies ja asun Espoossa. Ammatiltani olen palomies. Minulla on todella monipuolinen tausta eri ulkoilulajeista, polkujuoksusta retkiluisteluun. Tykkään harrastaa eri lajeja monipuolisesti, jolloin intohimo ja nautinto ulkoilua ja urheilua kohtaan säilyy mahdollisimman hyvin.

Ensikosketukseni suppaukseen sain noin 6 vuotta sitten ollessani lomalla Indonesiassa. Varsinainen kipinä syttyi noin vuosi sitten, kun tutustuin melontaseuramme kautta erilaisiin SUP-lautoihin, joita jäsenet saavat vapaasti käyttää ympäri vuoden. Kun huomasin, että SUP-laudalla maisemat vaihtuvat aika kivasti, ja eteneminen myöskin pienessä aallokossa on mahdollista, alkoi alta löytyä SUP-lauta yhä useammin ja useammin. Tänä talvena kun merikään ei jäätynyt, jatkoin kuivapuvun kanssa suppausta meressä läpi koko talven. Alkuvuodesta ostin myös oman täytettävän SUP-laudan.

Teit toukokuussa kolmen päivän SUP-vaelluksen Hangosta Kirkkonummelle. Mistä sait idean lähteä pidemmälle reissulle?

Olen tehnyt aiemmin retkiä ja vaelluksia mm. kävellen ja hiihtäen, mutta usean yön vaellus SUP-laudalla oli minulle uusi kokemus. Ajattelin että olisi kiva toteuttaa jokin pidempi retki toukokuun kesälomallani. Vaikka koronavirus sekoitti maailman, SUP-vaellus sopi tähän aikaan täydellisesti, sillä siellä pysyy ihmiskontaktit minimissä ja turvavälit kunnossa.

Miksi valitsit juuri tämän reitin?

Kun sain idean vaelluksesta, Uudenmaan rajat olivat kiinni. Mietin, että onnistuisikohan suppaus Uudenmaan rajalle asti, eli Hankoon. Aloin tutustua reittiin ja miettimään mahdollisia päiväetappeja. Mistä saisin vesitäydennystä, missä voisin leiriytyä, jne. Pikkuhiljaa homma ja reitti alkoi kirkastua ja ajattelin, että perhana, kokeillaan! Päädyin valitsemaan reitin suunnaksi lännestä itään, koska tuulet ovat useammin suotuisat sieltäpäin. Lisäksi valitsin lopetuspisteeksi Espoon sijaan Kirkkonummen, koska näin välttäisin tuulisen Porkkalanniemen sekä Upinniemen sotilasalueen.

Saaristomaisemaa matkan varrelta. Kuva: Tony Nyholm.

Minkälaisilla välineillä ja varustuksella olit liikkeellä?

Kulkupelini oli Gladiator Pro 12,6 x 30 ilmatäytteinen SUP-lauta ja hiilikuitumela. Mukana oli myös alumiininen varamela. Kuljetin kaikki tarvittavat varusteet ja tavarat laudan päällä vedenpitävissä kuivapusseissa. Mukana oli teltta, makuupussi, makuualusta, ruoat, retkikeitin, vaatteita, vettä ja muuta tarvittavaa sälää. Päällä minulla oli märkäpuku (4/3 mm) ja jaloissa neopreenisukat (3 mm) sekä Joben discovery slip-on kengät. Turvavälineinä karkuremmi ja paukkuliivi. Selässä juoksureppu, jossa juomarakko ja välipalat. Mukana oli myös neopreenitakki, mutta sitä ei ollut tällä reissulla tarvetta käyttää.

Varusteet kulkivat laudan päällä kuivapusseissa. Kuva: Tony Nyholm.
Lounastauko. Kuva: Tony Nyholm.

Kolmannen päivän matka oli pitkä, kertoisitko siitä vähän lisää?

Olin alunperin kaavaillut koko retken pituudeksi n. 5 päivää, mutta sääennusteet lupasivat keskiviikosta alkaen todella voimakasta pohjoistuulta, jonka vuoksi päätin yrittää meloa jo tiistaina määränpäähän Kirkkonummelle paremmassa säässä. Matkaa kertyi viimeiselle päivälle huimat 61,5 km, ja aikaa kului yhteensä 12 h muutaman jaloittelu- ja lounastauon kera. Lähdin liikkeelle aamulla klo 8, pakkasin reppuun suklaa- ja proteiinipatukoita, joita nautin parin tunnin välein. Lisäksi puolivälissä valmistin retkiruokapussin lounaaksi. Päivä oli todella pitkä ja kuluttava, mutta tasaisella energian ja nesteen nauttimisella voimat riittivät loppuun asti ja saavuin määränpäähän juuri ennen auringonlaskua.

Leiritunnelmaa. Kuva: Tony Nyholm.

Opitko jotain uutta matkan varrella tai tekisitkö jotain toisin?

Ainakin tämä muistutti taas siitä, kuinka kaunista Suomen saaristo on. On lottovoitto asua näin upeassa maassa. En tiedä tekisinkö mitään toisin, matka oli mielestäni todella upea ja se ylitti kaikki odotukseni. Tietysti matkalla oli vähän haasteitakin, mutta nehän kuuluvat seikkailuun ja tekevät muistoista entistä makeampia.

Suunnitteletko jo seuraavaan pidempää reissua?

Loppukesälle ei ole vielä sen tarkempia suunnitelmia, mutta mielessä on ainakin pyörinyt ajatus, että lähtisin Päijänteen kansallispuistoon parin kolmen yön SUP-retkelle. Tietysti jos ihan urheilemaan haluaisi, niin Päijänne päästä päähän (Lahdesta Jyväskylään) olisi aika mielenkiintoinen haaste. Mutta ehkä ensi kesänä sitten – ja tässäpä hyvä vinkki jollekin innokkaalle!

Miten uskot lajin kehittyvän Suomessa tulevaisuudessa?

Uskon ja toivon, että yhä useampi löytää SUP-lautailun hienouden ja monipuolisuuden. On ilo seurata, kuinka monipuolisesti aktiviteetteja ja palveluita on jo tarjolla ympäri Suomen ohjatuista retkistä joogaan. Jatkakaa hyvää työtä!

Terveisesi muille vastaavaa reissua suunnitteleville?

SUP-lauta sopii mainiosti myös yhden tai useamman yön retkille, rohkeasti vain suunnittelemaan omaa retkeä! Omat rajat ja taitotaso on kuitenkin hyvä tiedostaa ennen lähtöä. Myös tuleva reitti, sekä mahdolliset vaaranpaikat on tärkeää tunnistaa ja käydä etukäteen läpi. Kaatumista on myös hyvä harjoitella etukäteen ja erityisesti sitä, miten nousta takaisin laudalle (jos matka varrelle sattuu vaikka uppotukin seurauksena uintireissu).

Mahtavaa ja aurinkoista kesää kaikille!